maanantai 1. helmikuuta 2016

WEIGHTLIFTING 101 -TREENILEIRI



"Ten more reps! Water, chalk and back to the bar!"

Nämä sanat tulivat erittäin tutuiksi viikon kestävällä treenileirillä.

Viikko alkoi maanantaista, joka oli matkustuspäivä. Kaikki lensivät eri aikoihin Islantiin ja asettuivat majoituspaikkaamme, pieneen hostelliin Hveragerdiin. Hveragerdi on siis pieni 2000 asukkaan kylä, jossa tosiaan yli kymmenen prosenttia asukkaista harrastaa CrossFittia. Miettikää! CrossFit Hengillissä, Björkvin Gudmundssonin kotisalilla, on yli 200 jäsentä. CrossFit on siis Islannissa aika iso juttu, eipä mikään ihme, että he ovat niin kovia. Hostellistamme täytyy vielä mainita sen verran, että meillä oli tosiaan pihassa yhteinen kuuma-allas ja höyrysauna! Oli aivan ihanaa iltaisin treenien jälkeen mennä sinne palautumaan.

Treenit alkoivat maanantaina heti aamusta. Urheilijoita oli 12, mutta meidät oli jaettu kahteen kuuden hengen ryhmään, mikä oli todella hyvä ja saimme siten enemmän yksilöllistä valmennusta. Emme koskaan saaneet tietää treenejä etukäteen vaan aina täytyi olla valmiina mihin vain sovittuna kellonaikana. Valmentajamme oli erittäin tarkka kaikinpuolin. Treeneissä ei saanut puhua eikä katsella sivuille ja juoda sai silloin kun annettiin siihen lupa. Jos teki typeriä virheitä, niistä joutui kyllä maksamaan esimerkiksi burpeiden muodossa. Hitsi, mä kyllä tykkäsin tästä äärimmäisen tarkasta meiningistä. Tiedän, että kaikille tollanen orjallisuus ei sovi, mut mä keskityin 110% sen ansiosta, puskin kovempaa ja onnistuin paremmin.

Painonnostotekniikasta hän oli myös erittäin tarkka. Ei ylimääräisiä askelia, ei punnertavia käsiä tai muuten toisto oli no rep. Kai itellä jotenkin oli sellainen pienehkö "fear of no reps", joten selvisin koko leiristä hyvin vähillä epäonnistuneilla nostoilla. Niitä taisi kertyä vain neljä. Mulle tyyppillinen tapa epäonnistua tempauksessa on joko se, että polvi putoaa pohja-asennosta lattiaan tai tanko lentää lapojen yli taakse. Yhtäkään tälläistä nostoa en tehnyt leirillä, ja siitä oon tosi ilonen!

Painonnostotreenejä oli päivässä aina kaksi, sekä aamulla, että iltapäivällä. Tämän lisäksi meillä oli henkilökohtaisia treenejä osteopaatti John Singletonin kanssa. Leirin ensimmäisenä päivänä hän teki meille liikkuvuustestit ja niiden perusteella ohjelmoi meille liikkuvuutta parantavia harjoituksia. Mulla oli sen verran hyvät liikkuvuudet, että mä sain liikkuvuusharjoitusten sijaan voimistelu- ja voimaharjoituksia. Harjoiteltiin yhdessä siis muun muassa muscle upia ilman false grippiä. Sainkin kommenttia siitä, että kun liikkuvuudet on niin hyvät ja tekniikkakin ainakin painonnostossa on ihan kohdallaan, että mun tehtävä ois vaan saada lisää voimaa, ja paljon… :D Ja sitä olenkin työstänyt kovaa ja aion jatkossa työstää vieläkin kovempaa.

Treenit olivat hyvin vaihtelevia. Tehtiin paljon tekniikkaharjoituksia, paljon toistoja, uudelleen ja uudelleen. Alkulämmittelyt tyhjällä tangolla tuntuivat välillä jopa pahimmilta. Opin näistä ainakin sen, että pystyn olemaan paljon tehokkaampi treeneissä jos haluan ja keskityn oleelliseen koko ajan. Tehtiin erilaisia yhdistelmänostoja, raskaita kolmosia, kakkosia ja ykkösiä. Tehtiin myös CrossFitille tyypillisempiä treenejä, joista mieleen jäi tämä:

10-9-8…3-2-1
Power snatch - Hang squat snatch - Over head squat

Eli siis ensin teet kymmenen raakaa tempausta, kymmenen tempausta riipusta ja kymmenen valakyykkyä, sitten 9, 9, 9 aina ykkösiin asti. Painoa meillä naisilla taisi olla 35 kiloa, mikä tuntui sen verran kevyeltä, että pystyi ylläpitämään ihan hyvää vauhtia. Ei se silti helppo treeni ollut. Yhdestä no repistä sai sakkoa 10 burpeeta. Ensimmäisessä toistossa astuin tempauksessa eteenpäin (mikä idiootti!!:D), mutta sen jälkeen päätin etten tee yhtäkään virhettä enää. 



Viimeisenä leiripäivänä treenasimme koko porukka yhdessä. Aloitimme aamulla yhdellä painonnostotreenillä, jonka jälkeen oli tunnin mittainen ruokatauko. Tämän jälkeen oli toinen painonnostotreeni. Viimeinen treeni olikin sitten ihan jotain muuta kuin painonnostoa. Kädet muuten olivat aika kovilla koko viikon tankojumpista. Joten perinteinen CrossFit -treeni oli ihan tervetullut. Treeni oli paritreeni ja se meni näin:

For time
150 cal assault bike
150 box jump
150 push up
300 wall ball
150 push up
150 box jump
15 cal assault bike

Auts toi assault bike. Miehet siis saivat soutaa, mutta koska soutulaitteita ei ollut tarpeeksi, me naiset poljimme. Te, jotka olette joskus istuneet kyseisen pyörän selässä, tiedätte miltä se tuntuu. :D Noh hyvin me naiset silti pysyttiin miesten perässä, mutta olimme silti viimeisiä. Mulle jäi viimeiset 15 cal pyörässä ja se oli jotain ihan kamalaa. Tässä kohtaa tuli esiin taas CrossFitin hienot puolet, sillä kaikki kannustivat mua "Go Finland, go!" ja sit oli vaan pakko painaa niin kovaa ku pystyi. Ihan huikee päätöstreeni koko leirille!

Kaikin puolin ehkä siistein kokemus ikinä tän lajin parissa. Oli huippua treenata noin hyvien valmentajien silmien alla ja kovassa seurassa. Opin paljon uutta treenaamisesta ja itestäni. Opin muun muassa sen, että mä pystyn tekemään enemmän mitä oon luullut kun vaan uskon itteeni. Nyt oon ihan fiiliksissä kun pääsen jatkamaan treenejä kotona ja kehittämään heikkouksiani. Valehtelisin silti jos sanoisin ettei mulla ois jo ikävä Islantiin!


SHARE:

6 kommenttia

  1. Olen uusi lukija, pahoittelut siis jos kysyn jotakin minkä olet jo käsitellyt :) Mutta miten tälläiselle leirille "pääsee"? Onko jotain tasovaatimuksia? Kuulostaa huippureissulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ehdottomasti aina saa kysyä mitä vaan. ;) Elikkäs weightlifting101 -nettisivuilla on yhteydenottolomake, jonka kautta voi tiedustella leireistä. Vaatimuksena oli ainakin ettei ole aloittelija, osaa englantia ja on täysin valmis yhteistyöhön valkkujen kanssa. Minulta pyydettiin myös muutamia videoita nostoistani.

      Hei ja tervetuloa lukemaan blogiani! :)

      Poista
  2. Kiinnostava postaus, ja lisää postauksia Islannista ehdottomasti, jos ei mee liikaa blogin aihepiirin ulkopuolelle :) Hah tyhmä kysymys, mutta tosta viimeisestä treenistä, että miksi miehet sai soutaa? :D kuvittelisin, että soutaminen on kevyempää ku assault bike?

    VastaaPoista
  3. Kiva, että tykkäsit! Varmasti toinen Islanti -postaus vielä tulossa :) Soutulaitteita ei tosiaan ollut riittävästi eikä salilla ollut kuin yksi asaault bike ja siksi jako meni näin, että leirin ainoa naispari polki pyörää. Kyllä oot oikeessa, soutaminen on yleensä kevyempää. :D

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista, että islantilaiset on niin hyviä CF:ssa, ja että laji on siellä noin suosittua! Mistäköhän johtuu, vai onko sattumaa...mitä luulet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi mielenkiintoista, enkä kyllä osaa sanoa mistä johtuu. Ehkä niin pieni maa, että se tieto ja taito leviää nopeammin? :D Siellä kyllä ihan varmasti kaikki tietää, kuka on Annie Thorisdottir ja mitä on CrossFit. Esimerkiksi Suomessa löytyy vielä todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuulletkaan koko lajista. Mutta who knows, kyllä ne siellä ainakin jotain on tehneet oikein. :D

      Poista

© ELLI GROMOV

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig