tiistai 8. syyskuuta 2015

MITEN TREENAAMISENI ON MUUTTUNUT VUODESSA?



Kun aloitin vuosi ja muutama kuukausi sitten CrossFitin, oli treenaamiseni hyvin erilaista. Ihastuin CrossFitissa aluksi siihen intensiteettiin, jolla useimmiten treenattiin ja siihen oloon, joka tuli aina treenin jälkeen. Minua kiehtoi mielettömästi myös lajin monipuolisuus ja se, että treenit olivat aina erilaisia. Tämä toki viehättää edelleenkin.

Treenaamisestani puuttui suunnitelmallisuus, mikä toki on aivan ok monellekin ihmisille. Monesti tärkein juttu treeneissä on liikunnan ilo, hauskanpito ja terveyden ylläpito, ja hyvä niin. Mutta jos tähtää kilpailuihin, treenien täytyy olla jo melko tarkkaankin suunniteltuja. Saatoin siis joskus vetää parin tunnin lenkin ja mennä suoraan voimatreeniin ja sen jälkeen jäädä vielä harjoittelemaan taitojuttuja, ja seuraavana aamuna vaikka sama uusiksi. Saatoin hyvän treenin päätteeksi todeta, et nyt tekis mieli vielä kokeilla maastavedon maksimia, ja jos se irtos niin ehkä jatkoin vielä treeniä, koska virtaa riitti. Tuohon tyyliin treenaaminen pidemmällä aikavälillä ei tosiaan ole hyväksi, kenellekään. 
(Oman kotiboxin ohjelmointia noudattamalla ja valvovien silmien alla tuollainen ei tosin olisi edes mahdollista ;D)

Alussa kehityskäyrä on niin nousujohteinen, intoa ja virtaa riittää ja lepo unohtuu. Ei sitä edes tajua kaipaavansa lepoa jos ei väsytä tai mikään paikka ei ole kipeä. Esimerkiksi maastavedon ykkösmaksimin nosto on niin raskas, että se vaatii melko pitkänkin palautumisen. Ei seuraavana aamuna mitään mäkivetoja juosta.

Pidin toki lepopäiviäkin, mutta hyvin epäsäännöllisesti. Ei vaan malttanut, koska oli niin kivaa. Muuttaessani Lahteen aloitin säännöllisen painonnostoharjoittelun, mutta pidin juoksulenkit, mäkivedot, voimistelujutut ja osan metconeista mukana harjoittelussa. Lepopäivä oli aina sunnuntai. Alkuun tämä tuntui loistavalta, nautin treeneistä ja kehitys oli yhä nousussa. Parin kuukauden päästä aloin huomata väsymystä kropassa ja mielessä. Yleensä hyvin liikkuva kroppani oli ihan jumissa ja tuntui, etten palaudu treeneistä enää samalla lailla. Jotain oli siis muutettava harjoittelussa.



Aloitettiin yhdessä Lauran kanssa viime marraskuussa treenaamaan ihan erilaisen ohjelman mukaan. Tuo ohjelma näytti ensisilmäyksellä todella tylsältä, epäcrossfitmaiselta salijumpalta. Se oli perusvoima/peruskunto-ohjelma, jossa tehtiin pitkiä sarjoja kyykkyjä, maastavetoja, pystypunnerruksia, euanvetoja ynnä muita. Kaikki ne kivat kovat metconit ja ykkösmaksimien nostelut olivat jääneet pois ja niitä lepopäiviäkin oli enemmän. Noin kerran tai kaksi viikossa sai keuhkot kyytiä soutuintervallien muodossa, mutta eihän sekään mitään hauskaa hommaa ollut verrattuna "tavallisiin" crossfit wodeihin. 

Kun tavoitteena oli saada perusvoimaa lisää, oli tuo ratkaisu järkevin. Ohjelma tuotti tulosta ja nosti voimatasoja vauhdilla ylös. Aivan aluksi ajattelin etten malttaisi luopua siitä kaikesta "kivasta" ja vähän pelkäsin romahtaako se aerobinen kunto nolliin jos en teekkään enää kunnon syketreenejä. Tiesin kuitenkin, että juuri perusvoiman kasvattaminen kehittäisi minua parhaiten, loisi sitä pohjaa kaikelle muulle, ja siksi siihen ohjelmaan oli helppo luottaa. Siitä asti treenaamiseni on ollut satunnaisia päiviä lukuunottamatta hyvinkin suunnitelmallista, ja sillä tyylillä jatketaan jatkossakin treeniohjelmia tietenkin muutellen.

Järki ja tietynlainen suunnitelmallisuus tulee kuulua jokaisen treenaajan matkaan eikä levon ja treenaamisen tasapainoa saa kukaan unohtaa. Se, miten suunnitelmallista treenamisen tulee olla, on sitten täysin treenaajan tavoitteista riippuvaa, mikä johtaakin mun seuraavaan postaukseen. Ensi kerralla kirjoitankin miten CrossFit kuntoilu eroaa CrossFit urheilusta. :)


SHARE:

2 kommenttia

  1. Hienoja kuvia! :) ja oli mielenkiintoista lukea treeneistäsi.

    VastaaPoista

© ELLI GROMOV

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig