sunnuntai 27. syyskuuta 2015

KANTAPÄÄN KAUTTA

5523

Mikä siinä on, että kaikki on pakko aina oppia kantapään kautta? Pidän itseäni ihan suht fiksuna ihmisenä, mutta silti onnistun tekemään ihan älyttömän tyhmiä juttuja. Ärsyttää.

Viime sunnuntaina meidän kisaryhmälle teetettiin voimatasotestit, ja niitä testejä tehdessä oli sellanen olo, että tuunkohan mä kipeeksi. Tein kuitenkin loppuun asti, ja seuraavana päivänähän joku ihmeflunssa iski. Pää oli ihan tukossa ja olo oli kuumeinen. Kaksi päivää olin sängyn pohjalla ja sitten keskiviikkona olo oli jo parempi. Ajattelin, että voin kai tehdä kilpakarsintavedon sinä päivänä. Syke nousi epätavallisesti jo alkulämmittelyssä, mutta aattelin ettei se haittaa. Nyt kaduttaa miksen osannut kuunnella kroppaani.

23 minuutin karsinnan aikana fiilis oli ihan kauhea. Keuhkot tuli pihalle ja näin tähtiä. Mutta hei, ainahan näissä kisajutuissa mennään niin kovaa, että pahalta se jossain vaiheessa tuntuu, ajattelin. Nyt se vaan tuntui pahalta ihan alusta saakka. En mä keskenkään silti voinut sitä jättää. Olin aiemmin testannut karsintalajit läpi kevyesti ja silloin lopputulos oli jopa parempi. Ärsytti tosi paljon, ja jatkoin treeniä vielä painonnostojutuilla. Menin ihan maksimeihin asti sielläkin, mikä ei tän taudin takia ollut järkevin juttu.

Joku jälkitautihan sieltä sit pamahti. Nyt oon taas maannut kolme päivää ihan koomassa. Olo on vielä pahempi mitä alkuviikosta. Kuumetta, yskää, kurkku kipeä, nenä tukossa ja mitähän vielä. Kaiken tän huonon olon lisäksi ärsyttää, että karsinta meni ihan pieleen ja saatan vielä missata myös viikon päästä järjestettävät painonnostokisat.

Itseäni tässä saan syyttää kun olin niin malttamaton. Jos olisin uskaltanut levätä pidempään, olisin voinut tehdä karsinnan hyvässä kunnossa vaikkapa vasta tänään ja aloittaa hyvät valmistelut tulevia nostokisoja varten, ja parasta, olisin voinut välttyä tältä sairastelulta.

Tapahtunutta on turhaa kuitenkaa jäädä märehtimään ja katumaan. Tehty mikä tehty. Tulipahan taas opittua jotain ihan kantapään kautta. Kuuntelen kroppaani tästä lähin todella tarkasti, enkä enää ikinä tee mitään puolikuntoisena.

Älkää te tehkö samaa virhettä kuin mä, malttakaa levätä. :)

Tässä vielä hyvä artikkeli aiheesta:
Sairaana treenaaminen on typerä riski
SHARE:

4 kommenttia

  1. Voi eikä,parantumisia sinne!! Todella harmillista että just nyt tulit kipeäksi, mutta toivottavasti tauti lähtisi ennen sun seuraavia kisoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo harmittaa kyllä paljon, joudun tosiaan jättämään ne kisat väliin nyt tän takia. Ei ehdi palautua näin lyhyessä ajassa taudista eikä terveyttä kannata riskeerata. Nyt tietenkin harmittaa kovasti, mutta kyllä sitä kisaamaan vielä ehtii! :)

      Poista
  2. Tää on kyllä niin tärkee juttu, oman kropan kuunteleminen. Ainakin itse huomaan, kuinka en joskus kuuntele itseäni tarpeeks ja just ajattelen treenatessa (tän kuuluukin tuntua pahalta, no pain no gain jnejne motivaatiolauseet vaan pyörii päässä) että minähän teen enkä luovuta. Vielä kun sattuu olemaan hyvän itsekurin omaava ihminen, menee homma vielä helpommin överiksi.. Onneks nyt oon oppinut paremmaksi itseni kuuntelijaksi ja ymmärtäny tosiaan sen, että aina ei tarvii treenata veren maku suussa ja lähteä salilta niin että lihakset on aivan loppu. Se kuluttaa pidemmän päälle enemmän ku kehittää, mikä on huomattu myös täällä kantapään kautta.

    Tsemppiä ja paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, oot aivan oikeessa! Jos on väsyneenä/kipeenä/huonokuntosen treenaaminen ei tosiaankaan kehitä. Huonoina päivinä pitäis ennemmin osata levätä hyvillä mielin ku miettiä noita motivaatiolauseita ja pakolla reenaamista. Päivä se on huominenkin sitten :)

      Kiitos! :)

      Poista

© ELLI GROMOV

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig