sunnuntai 21. joulukuuta 2014

ULKONÄKÖKESKEISYYDESTÄ

5632

Ulkonäkökeskeisyys on aihe, josta olen halunnut kirjoittaa jo monesti. Siitä riittää ajatuksia, puhuttavaa ja kirjoitettavaa loputtomasti. Nyt luettuani Noora Toivon rohkean blogikirjoituksen, ja tämän jälkeen myös Anni Vuohijoen ja Jenni Puolivälin ajatukset aiheesta, päätin, että nyt voisi olla minunkin hetki kirjoittaa.

Olen aina kokenut, että en ole lainkaan pinnallinen ihminen eikä ulkonäöllä ole minulle suurta merkitystä, mutta silti peilikuva on ärsyttänyt. Minua häiritsee se, että kuntosaleilla on peilejä sen verran, että voisi tehdä piruetin kadottamasta kertaakaan omaa pärstäänsä. Itsen arvostelu, tutkailu ja niiden saliselfieiden ottaminen on tehty liian helpoksi. Peilien ympäröimänä se oleellinen, liikunta, voi unohtua. Vaikka en tosiaan ole kokenut olevani kovin ulkonäkökeskeinen, olen silti ollut ahdistunut ulkonäöstäni. Juostessani enemmän ihailin hyvin laihaa vartaloa, ja ajattelin, että mahdollisimman kevyenä juoksen nopeammin. Punttisalilla hyökkäävät peilit laittoivat ajatukset lihaksien muokkaamiseen ja kropasta alkoi löytyä aina uusia epäkohtia.

Miksi liikunnasta, kuntoilusta ja treenaamisesta puhutaan niin usein vain siinä kulutus- ja kehomuokkausmielessä? Monien sporttilehtien artikkelit koskevat juuri sitä, kuinka saat timmimmän vartalon ja kuinka paljon x määrä juoksua kuluttaa x määrän kaloreita. Hei, missä on se liikunnan ilo? En ihmettele, että moni ei edes pidä liikunnasta, kun sitä ajattelee vain tapana kuluttaa kaloreita. Siitähän tulee pakkopullaa, terveyden ja hyvän kropan ylläpitämistä, välttämättömyyttä. Surullista on huomata, että harvemmin löytyy juttuja, jossa liikunta ja ulkonäkö eivät kulkisi käsi kädessä.

Asioiden ei tarvisi olla näin. Uskallan väittää, että hyvin moni muukin on tympääntynyt laihdutusjuttuihin ja kaipaisi muutosta tälle kalorienkulutus -treenimeiningille. Tiedän, että moni osaa nauttia salilla käymisestä, juoksemista ja muusta treenaamisesta sellaisenaan. Miksi nämä ajatukset liikunnasta nauttimisesta eivät voisi ryöstää valtaa siltä ulkonäkökeskeiseltä treenihirviöltä?

Kun viime huhtikuussa aloitin Crossfit -harjoittelun, vapauduin monista ulkonäkökeskeisistä ajatuksistani. Olen ollut joskus todella laiha, ja ajatellut tarkasti, mitä numeroa puntari ei saa koskaan ylittää. Nyt kuitenkin sille rajalle on heiluteltu hyvästit eikä sitä olla ikävöity sen koommin. Koen olevani itsevarmempi kuin koskaan ennen. Hyvin harvoin enää ajattelen ulkonäköäni, nykyään minua kiinnostaa vain se kuinka pärjään ja kehityn treenatessani. Ehkä olen onnekas kun olen löytänyt jonkin sisäisen zenini ja oppinut olemaan tyytyväinen itseeni. Kiitän todella myös tätä lajiani, se on antanut niin paljon uutta perspektiiviä.

Crossfit on yksi sellaisista lajeista, jossa ulkonäöllä tai kehonkoostumuksella ei ole merkitystä. Suurimmissa Crossfit -kilpailuissakin näkee hyvin erinäköisiä ja -kokoisia urheilijoita, ja he kaikki ovat samalla viivalla. Tottakai näkyvät lihakset ovat usein yhdistävä tekijä, koska treeni vain on sitä luokkaa, että lihaksisto alkaa väkisinkin näkymään. Lihaksia ei treenata ulkonäköä varten, vaan suorituskyvyn parantamiseksi. Ei voida määrittää, millaisella vartalonmallilla pärjäisi pisimmälle. Pitkästä varresta on hyötyä soutaessa ja esimerkiksi wall ball -liikettä tehdessä. Lyhyillä taas on lyhyempi matka työntää itsensä ylös käsilläseisontapunnerruksissa. Pikkujuttuja siis. Kenellä on kapein vyötärö tai vähiten selluliittiä reisissä, ei kerro sitä kuinka paljon maasta nousee tai kuinka pitkään käsilläkävely kulkee.

Vaikka tavoitteet eivät olisikaan kilpaurheilussa, minusta tuo sama aate päätee kuitenkin jokaisen arjessa. Ulkonäkö ei ratkaise, vaan se mitä teet ja miten sen teet todella merkitsee.

xo Elli

SHARE:

8 kommenttia

  1. Samaa oon usein miettinyt. Tänään olin pulkkamäessä ja ajattelin että "noniin nyt kuluu kaloreita kun nousen mäkeä ylös." Alkoi kuvottaa, kuka miettii mäkeä laskiessa ulkonäköä? Tää on niin ulkopuolelta opittu ajattelumalli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ikävä kuulla. Tuo on valitettavan yleistä, mutta muista, että tuostakin ajattelusta voi oppia pois. Lupaan sen! :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Minulla oli vuosia liikunnan ilo kateissa juuri tuon mainitsemasi syyn takia - aina siitä puhuttiin vain laihduttamiskeinona. Kapinallisena olin ihan suhteellisen tyytyväinen omaan hieman ylipainoiseen kroppaani, enkä urheillut, koska ajattelin etten jaksa laihduttaa vain sen takia että muiden mielestä minun pitäisi. Typerää miten kukaan urheiluhullu ei hehkuttanut lajiaan ja koittanut levittää urheilun ilosanomaa. Hienoa että otit asian puheeksi :)

    Kaverini kuitenkin houkutteli minut viime vuonna yliopistoliikuntaan mukaan ja löysin urheilun ilon vuosien jälkeen. Oli ihanaa urheilla vain sen takia että se on kivaa! En ajatellut kaloreita tai laihtumista ollenkaan, endorfiinit virtasi ja olin niin onnellinen :) Tai olen edelleen! En ole lopettanut sittemmin enää urheilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Noinhan se monilla juuri menee. Jos kokemukset liikunnasta jää sinne koululiikuntaan ja sen jälkeen liikunnasta puhutaan vaan kulutuskeinona, en ihmettele ettei urheilu houkuttele.

      Tulin iloiseksi kommentistasi, ihanaa että oot löytänyt liikunnan ilon! :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä! Itsellä alkaa olla mitta jo aika täynnä tätä ulkonäkökeskustelua. Turhauttaa, että asiasta tarvitsee puhua niin paljon. Harmillista, että nykyään ns. "normaalisti" ja terveellisesti syöminen ja liikkuminen aiheuttavat niin paljon ongelmia ja stressiä ihmisille, first world problems...moni varmasti saisi elämään lisää perspektiiviä esim. matkustamalla köyhempiin maihin.
    Kuitenkin, on tosi hyvä että sinunkaltaisiasi terveitä roolimalleja ja fiksuja ihmisiä on myös blogimaailmassa :) ehkä tää maailma ja ajattelumalli vielä muuttuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on se kummaa kun niin normaaleista asioista tehdään niin suuria asioita. First world problems nimenomaan... Toivotaan, että pikkuhiljaa tää maailma voisikin tästä muuttua! Jatketaan ainakin yrittämistä :)

      Poista

© ELLI GROMOV

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig