perjantai 7. marraskuuta 2014

MIKÄ DISSAAMISESSA VIEHÄTTÄÄ?

Olen huomannut, että eri urheilulajien edustajat ovat kovia dissaamaan toisiaan. Tapellaan siitä, mikä on paras laji, ketkä on kovimmassa kunnossa ja kuka on oikea urheilija. What. En ymmärrä. Mikä siinä toisten haukkumisessa ja vertailemisessa on niin kivaa?

Fitness -urheilu on herättänyt ehkä kaikista kovinta keskustelua mediassa ja muualla. Se, että onko laji kilpaurheilua vai, on jakanut mielipiteitä laidasta laitaan. Vaikka itse en ehkä ymmärrä täysin fitness -lajeja ja niiden ulkonäkökeskeisyyttä, en silti halveksu lajia enkä sen edustajia. Jos joku haluaa kyseistä lajia harrastaa, niin kyllä se mulle on ihan fine. Ei kenenkään tulisi siitä mieltä pahoittaa. Ja mitä väliä, onko se kilpaurheilua vai ei. Sehän nyt on vain lähinnä mustaa valkoisella. Mielipiteitä toki saa olla, mutta miksi niitä täytyy jakaa niin agressiivisesti? Asioista voi keskustella, mutta haukkumaan ei kannata lähteä.

Se on outoa, miten helposti sitä haukkumista kuitenkin tapahtuu. Olen kuullut saliharrastajien dissaavan crossfittiä, kun ei siinä kasva lihakset eikä kroppa tule timmiksi. (Huomio tähän väliin, en tarkoita, että kaikki saliharrastajat olisivat tätä mieltä.) Tai nämä kuuluisat leuanvedot, miten niitä ei osata tehdä oikein. Minusta on kurja kuulla jonkun sanovan, että: "Crossfit on ihan typerä laji, eikä sitä kukaan tulevaisuudessa tuu harrastamaan". Mitä sitten, vaikka viiden vuoden päästä laji katoaisikin kokonaan? Eihän sitä voi kukaan ennustaa. Entä jos kuitenkin juuri tällä hetkellä moni nauttii lajista ja haluaa käyttää aikansa sen parissa. Eikös se hetkessä eläminen kuitenkin ole tärkeämpää?

Mä tykkään kiipeillä köyttä pitkin, vaikka siinä ei olisikaan järkeä.
Osallistuessani Tough Viking -tapahtumaan luin netistä myös kommentteja, kuinka hullu ja typerä kisa sekin on. Jotain mutajuttuja ja sähköiskuja, sehän on vaan vaarallista. Totta kai turvallisuus on äärimmäisen tärkeää, ja tiedän, että jossain päin maailmaa samankaltaisessa tapahtumassa sattuikin tapaturma. Mutta minusta on huomioitava, että tapaturmia valitettavasti vain sattuu koko ajan ja joka paikassa. Joku voi saada sydänkohtauksen juostessaan maratonia tai kävellesään kodistaan töihin. Se, että tällaisia tapahtumia järjestetään, on minusta vain älyttömän hienoa. Kannustetaan ihmisiä pitämään hauskaa liikkumalla. Sitä se minulle ainakin pääasiassa oli, hauskanpitoa. 

Jos järjellä ajattelee, niin tosi monet asiathan on typeriä. Kuntosalilla on hirveän isoja laitteita, joissa istumme ja liikutamme itseämme. Pumppaillaan reisiä jäätävissä telineissä ja juostaan juoksumatolla kun ulkonakin voisi juosta. Nyrkit pystyssä potkitaan ilmaa pienessä salissa ja hikoillaan isoon ääneen. No mitä järkeä? Ehkä ei mitään, mutta haittaako se? Kyllähän meillä on huvipuistojakin ihan vaan huvin vuoksi. Ovathan huvipuistotkin ihan turhia ja typeriä, mutta entä jos siellä käyminen on hauskaa? Eikö hauskanpito ole sallittua? Tarvitseeko kaiken olla aina järkevää, jotta sitä kannattaa tehdä? Teemmehän me elämässä muutenkin paljon typeriä asioita, enkä mitenkään usko, että liikunnan harrastaminen missään muodossa lukeutuisi kovin typerien tekojen listalle. 

Mä tykkään nostella painoja, mutta on ihan fine, että kaikki eivät siitä tykkää.
Voidaan myös vertailla lajeja siinä valossa, mikä on terveellisä ja mikä ei. Ja siitäkin voidaan olla montaa mieltä. Onko terveellistä juosta useita maratoneja vuodessa? Onko terveellistä kasvattaa massaa puoli vuotta ja toiset puoli vuotta olla dieetillä? Onko ihmisen hyvä nostella tuplasti kehonpainonsa painavia painoja? Entä mitä äärimmäinen venyttely tekee kropalle? Ei varmaan mikään kilpaurheilu tai äärirajoilleen meneminen sinänsä ole hirveän terveellistä. Toki on erilaisia tapoja toteuttaa kilpaurheilua, hyviä ja vähän huonompia. Ja jokainen ihminen on yksilö, toisen kroppa kestää kevyesti juostut kilometrit, toisella paukahtaa polvet. Joku ehkä kestää kovaa dieettiä ja jotkut kärsivät kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Se on vaan faktaa, että emme voi tarkasti ennustaa, mitä kukakin kestää ja mitä ei. Se kuka päättää lähteä kilpailemaan, tekee varmasti valintansa ja tiedostaa oman lajinsa mahdolliset riskit. Miksi siis vertailla ollenkaan? Kaikissa lajeissa on omat huomioon otettavat asiat. Piste.

Jos tekee itselleen tärkeitä asioita, harrastaa itselleen rakasta lajia, niin mitä väliä on sillä mitä muut tekevät? Mistä tulee se tarve haukkua muita? Onko se kateutta vai pelkkää provosointia? Ainakin se on hyödytöntä ja ikävää. Ei kaikesta tarvitse tykätä eikä kaikkea tarvitse hyväksyä, suvaitsevaisuutta tässä tarvitaan. Vaikka en itse ymmärtäisikään kaikkia lajeja ja pitäisin niitä jopa typerinä, ei minulle tulisi mieleenkään dissata ketään. Ihan sama minulle, mitä joku muu tekee. Monelle varmasti myös aivan samantekevää mitä minä teen. Tärkeintähän onkin se, että nauttii siitä mitä itse tekee ja antaa muidenkin nauttia.

Do what you love and love what you do!
xo Elli

Peukut vaan ylös kaikille ja relax!

Kuvat @Riku Tähkävuori ja @Veera Keski-Korpi
SHARE:

1 kommentti

© ELLI GROMOV

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig