sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Herkuttelusta

Ihmettelen, miksi niin moni kokee huonoa omatuntoa herkuttelusta. Miksei voisi vaan nauttia hyvällä omatunnolla ja hyvällä mielellä? Tiedän, että tämä ei todella ole mikään yksinkertainen kysymys eikä siihen ole sen parempaa vastausta. Ihmettelen silti. Miksi sitten edes herkutella jos siitä seuraa huono mieli? Mun mielestä tärkeä lähtökohta omaan hyvinvointiin on se mielen hyvinvointi. Sen takia mielummin päätän nauttia asioista, joita teen. Mielen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeä kuin fyysinen vointi, ellei jopa tärkeämpi. Joskus voi tehdä asioita, jotka ovat mielelle hyviä, vaikka keholle ne eivät olisi niitä parhaimpia. Keho nimittäin voi paremmin jos mielikin voi. Vaikka tiedän, että sokeri ei tee kropalleni mitään hyvää, voi karkkipussi kaverin kanssa silti mieltäni lämmittää.


Jos jokaisen kakkupalan jälkeen aina miettii, miksi tuli taas syötyä ja kuinka nyt täytyy taas käydä lenkillä tämän takia, mitä luulette sen aiheuttavan mielelle? Stressiä. Ahdistusta. Tästä seuraa negatiivista ajattelua, josta taas seuraa tyytymättömyyttä ja sen myötä usein negatiivinen minäkuva. Vaikka olenkin kaikenlaisen liikunnan puolestapuhuja, ei minusta ole hyvä, että lenkille lähdetään ahdistuksen johtamana. Siinä on nimittäin hyvin helppo joutua kierteeseen, joka johtaa esimerkiksi erilaisiin syömishäiriöihin. Vaikka se ei monella siihen johtaisikaan, vaan hyvä olo palaisi sen lenkin jälkeen, lietsoo tämä pakkokuluttamisajattelu silti negatiivisuutta. Jos kahvipöydässä on kuusi naista, joista yksi on nauttinut kakustaan hyvillä mielin ja ne viisi muuta päivittelevät, kuinka taas rasva alkaa kerääntyä vatsaan, miltähän siitä yhdestä tuntuu. Ehkä häntäkin alkaa harmittaa, pitäisiköhän hänenkin alkaa murehtimaan ja lähteä kuluttamaan syödyt kalorit. Ehkä hänelle se hyvä olo ei palaa sen lenkin jälkeen vaan ajattelutapa muuttuu; Kaikki syödyt kalorit täytyy kuluttaa, muuten omatunto kolkuttaa.


Tiedän, että sana on vapaa ja jokainen on vastuussa itsestään. Ei pidä tietenkään varoa jokaista sanaansa siinä pelossa, että aiheuttaa syömishäiriötä tai pakkoliikuntaa muille ympärillä oleville. Mutta eikö olisi hienoa kun voisimme pienillä muutoksilla aiheuttaa isoja muutoksia? Mun mielestä melko hyvä diili. Ei kai kukaan sentään nauti siitä voivottelusta ja huonon omatunnon potemisesta? Siksi voisi hiljalleen yrittää jättää sanomatta kaikkia ajatuksiaan ääneen, ja lopulta kääntää volyymit nollille myös siellä pään sisällä.


Miten se sitten tehdään? En väitä, että olisi helppoa lakata potemasta sitä huonoa omatuntoa. Mutta jos lähtökohdaksi omalle tekemiselleen ottaa ajatuksen: "Mistä minulle tulee hyvä mieli ja olo?", ollaan jo hyvillä jäljillä. Jos sinusta tuntuu, että osaat nauttia siitä kakkupalasta ja se tekee sinulle hyvän mielen, go for it. Mutta jos sinulla on fiilis, että on pakko nyt syödä sitä ja tätä, koska kaikki muutkin syö ja mitähän ne ajattelee jos mä en nyt halua, niin hei, sun ei ole mikään pakko. Mieti, mitä itse haluat äläkä stressaa. On paljon helpompi nauttia asioista kun itse tiedostaa sen, mitä haluaa, ja toimii sen mukaan. Ja se kakkukin maistuu paremmalta, kun siitä ei tule paha mieli.

Vaikka terveellinen ja hyvä ravinto on ihmiselle kaiken a ja ö, minusta on täysin sallittua ja joskus jopa suositeltavaakin poiketa siitä jos se tekee mielellesi hyvää. Kun muuten pitää huolta kunnollisen ravinnon saamisesta, voi tehdä niitä poikkeuksia. Kohtuus on hyvä sana. Se toimii kaikessa. Syöminen ja liikkuminen ovat niin luonnollisia ja ihmiselle välttämättömiä asioita, niin miksi niistä täytyy niin kovasti stressata? Stressi on asia, jota kannattaa ihan viimeiseen asti vältellä. Sen takia toivonkin, että yrittäisimme tehdä itselle mielenterveellisiä asioita ja nauttia niistä.

Stressitöntä ja nautinnollista sunnuntaita! 
xo Elli


SHARE:

5 kommenttia

  1. Viisaita sanoja ja herkullisia kuvia! T. Pizzakamu

    VastaaPoista
  2. Preach. Tuo syyllisyys on niin yhteiskunnassa opittu tapa. Oman kehon vihaaminen (ja täten syömisten voivottelu) on niin normaalia nykykulttuurissa, ettei kukaan edes räpäytä silmää, jos joku ilmoittaa katuvansa syöytyään palan synttärikakkua ja 'se kaikki menee mun plörövatsaan ja selluliittipeppuun, rantakuntoon ensi vuonna, hehe', vaikka tosiasiassa tollainen mentaliteetti on ihan sairasta.

    PS. Kävin stalkkaamassa samalla kertaa Instaa ja mun pitää oppia toi päälläseisonnasta käsilläseisontaan ASAP. Shit is hard, yo.

    -Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Tuntuu, että toi mentaliteetti on melkein enemmän jo hyväksytympää kuin sellanen salliva ja oikeesti normaali meininki. That makes me sad…

      PS. Jooo se oli siistii kun tajusin, miten se tehään! Voin opettaa ;)

      Poista

© ELLI GROMOV

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig